Papukaijojen hormonaalisuus
Sukukypsyys
- Papukaijojen sukukypsyysikä vaihtelee koko- ja lajikohtaisesti. Pääsääntönä voi pitää, että mitä pienempi lintu, sitä aikaisemmin se on sukukypsä ja valmis paritteluun ja munintaan.
Pienet linnut, kuten undulaatit ja kanariat voivat olla sukukypsiä jo 6 kuukauden iässä.
Aratit ja loriinit noin vuoden iässä.
Keskikokoiset, esimerkiksi ruusukakadut, amatsonit ja avoparit noin 2 vuoden iässä.
Isot kuten kakadut ja arapapukaijat noin 3-8 vuoden iässä.
lähde: https://vetafarm.com.au/resources/education/sexual-maturity-in-captive-parrots/
Lintujen sukupuolianatomia
Kaikilla linnuilla on kloaakiksi kutsuttu "peräaukko", josta lintu sekä virtsaa että ulostaa. Kloaakki toimii myös ulkoisena sukuelimenä. Paritellessa lintujen on saatava kloaakit yhteen, jotta mahdollinen hedelmöitys olisi mahdollista.
Naaraat:
Naaraslintu syntyy kahden munasarjan kanssa. Syystä, jota ei tutkijatkaan tiedä, naarailla vain vasen munasarja kasvaa toimivaksi elimeksi. Oikea jää alikehittyneeksi tai surkastuu kokonaan pois.
Naaraan munajohdin on pitkä, ja yhdistyy kloaakkiin.
Munasarja on pieni ja olematon jos se ei ole aktiivinen. Aktiivinen munasarja on helppo löytää esimerkiksi ultraäänellä.
Koiraat:
Koirailla on kaksi kivestä, jotka istuvat molempien munuaisten välissä. Kivesten koko vaihtuu aktiivisuuden mukaan. Hormonaalisella koiraalla kivekset ovat isot ja kutistuvat kun hormonaalisuus vähenee.
Kiveksistä lähtevät siemenjohtimet yhdistyvät lopulta kloaakkiin.
Hormonaalisuus:
Papukaijat harjoittelevat parittelua jo ennen sukukypsyyttä. Lintu voi esimerkiksi koettaa "paritella" ortta, lattialle jäänyttä sukkaa, toista lintua tai ihmisen kättä. Tämä käytös on täysin normaalia, eikä käytökseen yleensä tarvitse tässä kohtaa vielä puuttua muuten, kuin estää paritteluyritykset ihmisen kanssa.
Ihminen ei ole linnun kumppani missään tilanteessa ja siksi myös harjoittelukäytös ihmistä kohtaan pitäisi kieltää.
Hormonaalisuus on yleensä pahimmillaan alkukeväästä kesään. Valoisuuden lisääntyessä lintujen biologinen kello kertoo, että olisi aika miettiä jälkipolvia.
- Valon lisääntyminen ja yleisesti tarjolla oleva helposti saatava ja korkeaenerginen ruoka saa linnun ajattelemaan, että olosuhteiden mukaan olisi oivallinen aika munia.
Joillakin lajeilla kuten neitokakaduilla on normaalia myös homosuhteet. Muissa lajeissa tämä on mahdollista mutta enemmän se näkyy pienillä linnuilla.
Hormonaalisina linnut ovat yleensä turhautuneita sekä arvaamattomia. Monen lajin kohdalla tämä saattaa näkyä aggressiivisuutena, linnun normaalista poikkeavana ääntelynä tai jopa itsensä vahingoittamisena.
Linnut etsivät myös aktiivisesti pesäpaikkaa hormonihuuruissa. Paikkoja voivat olla häkinpohja papereiden alla, vaatekomero, sohvan alunen, periaatteessa mikä tahansa paikka, joka on hämärä ja muistuttaa pesäkoloa.
Hormonikauden pitäisi kestää muutaman kuukauden verran. Harvinaisissa tapauksissa se kestää huomattavasti pidempään.
Hormonaalisen linnun kanssa eläminen ja ongelmat:
Hormonaalinen lintu ei ole helppo lintu. Yleensä stressin ja turhautumisen takia lintu saattaa olla arvaamaton sekä aggressiivinen.
Lintu saattaa puolustaa esimerkiksi omaa häkkiään tai paikkaa, jonka se kokee pesämäiseksi.
Pahimmillaan hormonaalisten lintujen kanssa, eletään lintujen ehdoilla, ellei tilannetta saada rauhoittumaan.
Hormonaalisena lintu tuhoaa huomattavasti enemmän "ei sallittuja" asioita, kuten jalkalistat, oven karmit, hyllyt ja ovet ym. Tässä kohtaa ei auta, vaikka linnulla olisi talo täynnä leluja, joita saisi luvallisesti hajottaa.
"Pesän" vuoraukseen linnut voivat nyppiä kankaasta paloja tai repiä sanomalehtiä pehmusteeksi. Kankaissa on aina kuputukoksen vaara.
Käsikesy lintu saattaa alkaa oksentamaan omistajalle, tätä ei kuitenkaan saa rohkaista tai antaa jatkua. Turha ja jatkuva, oksentaminen tai ruokkimis yritys saattaa johtaa kuputulehdukseen.
Hormonaalinen naaraslintu voi munia ilman parittelua tai kumppania, tällöin muna eivät ole hedelmöittyneet eikä niistä synny poikasia.
Ongelmia muodostuu myös hormonien aiheuttaman stressin ja turhautumisen vuoksi.
Linnnulla saattaa esiintyä häiriökäytöksiä, joita ovat esimerkiksi:
Huomio huutaminen. (Ihminen tai puoliso katoaa näkyvissä, lintu alkaa hätääntyneenä huutamaan.)
Itsensä satuttaminen. (Jotkut linnut alkavat esimerkiksi putsaamaan jalkojaan, räpläämään rengasta tai hiovat nokkaa ortta vasten, kunnes iho näiden ympärillä alkaa mennä rikki linnulle tulee haavoja.)
Nyppiminen (Tämä voi esiintyä lintua itseä kohtaan, jolloin se nyppii omat sulkansa mutta lintu voi alkaa nyppimään myös puolisoaan, jolloin toinen lintu kärsii mukana.)
Joissain tilanteissa lintu saattaa oppia hormonaalisen käytöksen ja jatkaa käytöstä, vaikka virallisesti hormoneja ei enää ole. Tämä aiheuttaa linnulle turhaa stressiä ja onkin hyvä kokeilla eri metodeja lintu oppisi pois tästä käytöksestä.
Keinoja helpottaa hormonaalisuutta:
Eläinlääkärin sanoja lainaten: "Lintu munii, jos olot ovat "liian" hyvät". Tämä siis tarkoittaa sitä, että joskus lintujen erinomainen hoito voi aiheuttaa ongelmia. Näissä tilanteissa linnulle on tahallaan aiheutettava stressiä ja muuttaa normaalia rytmiä, jotta lintu kokisi, ettei muninta ole oikea-aikaista
Muutamia neuvoja tähän:
Muuta lintujen normaalia uni-valve rytmiä. Lisää, lyhennä tai sekoita linnun unirytmiä.
Poista ruoasta kaikki korkeaenergiset ruoat kuten hedelmät ja pähkinät. Näitä voi antaa satunnaisesti mutta hormoni aikaan lintu ei näitä tarvitse, korkea energian saanti voi pahentaa hormonaalisuutta.
Vähennä lintujen ulkoilu aikaa, pidä välillä jopa koko päivä häkissä tai lintuhuoneessa.
Älä päästä lintuja lipaston laatikkoon, kaappiin, sohvan tai pöydän alle, äläkä anna linnulle kokonaisia pahvilaatikoita, ne muistuttavat pesää.
Älä koske lintua muualle kuin päähän. Linnun pää tarvitsee putsaukseen apua mutta muu kroppa on ns hormonaalista aluetta ja hoito kuuluu linnun lajikumppanille.
Linnuille voi asentaa ehkäisykapselin, sen toimivuus on valitettavasti erittäin vaihtelevaa. Toisella toimii hienosti ja toisella vaikutusta ei näy ollenkaan.
Pahimmassa tapauksessa ja täysin viimeisenä vaihtoehtona on linnun sterilointi. Tämä voidaan tehdä avoleikkauksena tai esimerkiksi Helsingin yliopiston pieneläinklinikalla tähystyksessä. Tämä on todellakin viimeinen keino, eikä leikkausta kannata tehdä ilman erittäin painavaa syytä. Linnun nukuttaminen ja leikkaus ovat aina ISO riski. Eläinlääkärit eivät myöskään osaa varmaksi sanoa selviääkö lintu leikkauksesta vai ei.
Kokeile siis kaikkea edellä mainittuja ennen kuin harkitset radikaalimpia toimenpiteitä!
Lääketieteelliset ongelmat:
Hormonit voivat aiheuttaa terveysongelmia, monellakin tavalla. esimerkiksi yllä mainitut kuputukos ja kuputulehdus.
Munajumi on tilanne, jossa kehittynyt muna jää jumiin naaraan munanjohtimeen tai on liian iso, ettei lintu saa sitä punnerrettua ulos. Munajumi vaatii aina eläinlääkärin hoitoa. Lintu voi pahimmillaan kuolla jumiin, jos hoitoa ei saada tarpeeksi nopeasti. Munajumi voi olla melko oireeton eli oman linnun käytöksen tunnistaminen on erittäin tärkeää. Munajumia ei voi hoitaa kotona. Jumissa on vaarana kudostuhot (negroosi), tulehdukset sekä munan hajoaminen munajohtimeen. Munan hajoaminen yleensä repii auki myös munanjohtimen, aiheuttaen massiivista tuhoa jota linnun elimistö ei kestä.